Kun Juoksin Juoksin Kuin Rakkikoira

Kun Itkin Itkin Tulvan Kellarin Nurkkaan

Kun Nauroin Nauroin Ihmein Tärisi Vuodet

Kun Paloin Loppuun Sammuin Sateeseen Yksin



Sain Liian Monta Kertaa Syksyn Kevääseen

Sain Liian Monta Kertaa Syksyn

Sain Liian Monta Kertaa Syksyn Kesäksein

Sen Talven Alta Suojaan Vein



Kun Nauru Pakeni Mun Luota Nauroin

Kun Murheet Tunki Päätä Betonin Alle

Mä Käänsin Selkäni Ja Unohdin Kaiken

Mä Olin Hiljaa Kun Olisi Pitänyt Huutaa



Siellä Pienen Itsemurhan Tein

Ihan Pienen Itsemurhan Tein

Omaksi Iloksein



Kun Salit Täytti Koko Lämpimän Huoneen

Mä Uljaan Kelloin Niin Kuin Kuningas

Kun Myrsky Raivosi Ja Repi Mun Juuret

Tein Siitä Laulun Olin Hilpeä



Tein Liian Monta Kertaa Myrskyn Tyyneen

Tein Liian Monta Kertaa Myrskyn

Tein Liian Monta Kertaa Reiän Totuuteen

Livahdin Siitä Sateeseen



Kun Nauru Pakeni Mun Luota Nauroin

Kun Murheet Tunki Päätä Betonin Alle

Mä Käänsin Selkäni Ja Unohdin Kaiken

Mä Olin Hiljaa Kun Olisi Pitänyt Huutaa



Siellä Pienen Itsemurhan Tein

Ihan Pienen Itsemurhan Tein

Omaksi Iloksein



Tein Liian Monta Kertaa Myrskyn Tyyneen

Tein Liian Monta Kertaa Myrskyn

Tein Liian Monta Kertaa Reiän Totuuteen

Livahdin Yksin Sateeseen



Kun Nauru Pakeni Mun Luota Nauroin

Kun Murheet Tunki Päätä Betonin Alle

Mä Käänsin Selkäni Ja Unohdin Kaiken

Mä Olin Hiljaa Kun Olisi Pitänyt Huutaa



Siellä Pienen Itsemurhan Tein

Ihan Pienen Itsemurhan Tein

Omaksi Iloksein